fiiliksiä "runoina" eli perhosen omaa taide kirjotelma paskaa

Anna mennä Kiduta mut hengiltä.
Lyö kovempaa.
Anna mennä tapa.
Kuolema käsissäsi on kauniinpaa.
Kuolema käsissäsi on parempaa.
Anna mennä kiduta ja tuhoa.
Ennemmin sinä kuin maailma.

To the guy... from the broken girl

Would I die for u? yes, but you won't do that for me.
I can never be anything moore then a girl you once knew.
The girl you once met in the night time.
The girl you'l take to your place one night.
I wanna be the girl in your dreams.
I dont wanna be one of the girl you once had.
I wanna be in your memories as something moore.
something important, different from the others.
I wanna make you happy.
I want you to make me happy.
I'm just a girl who you once knew the one you took and had.
I'm the broken girl.
But I'd still die for u

Tällästä on tullu taas kirjoteltua. Täytyy myöntää itekkin et parempia oon kirjottanu, mutta noh fiilis pitää saada ilmaistua.

HOLY S**T

Mä olen ihan tööt. Mulla oli lääkäri käynti tässä ja sain sairaslomaa. Mä jouduin verikokeisiin ja mulla loppuenlopuks on raudanpuute anemia.
Lääkäri oli soittanu mulle keskiviikkona ja noh koska en vastannu menin paniikkiin. Mitä jos se oiski löytäny jotain. Mä pyörin kokoyön mun sängyssä ihan käsittämättömässä paniikissa. Kävin päässäni läpi kaiken mitä se ois voinu löytää mun verestä. Se yö ei menny nukkuessa vaan ajatellessa. Mä kävin päässäni läpi ihan kaiken mitä mulle vois tapahtua ja sitten se olikin vaan anemia. Ehkä mun pitäs lopettaa ajatteleminen kokonaan.
Ainoa vika on se et mä en enää nykyään teekkää muuta ku ajattelen. Tää eka viikko mun sairaslomasta on menny ihan käsittämättömän hektisesti ohi ja noh mä en oo oikee levänny kunnolla. Mun elämän aikataulu on siirtyny ihan totaalisen päälaelleen. Mä nukun päivisin johonki kahteen ja valvon siihen samaan. Eihän siin sinänsä mitää vikaa ole mutta ei se oo normaalii.
Kaikki on jotenki sekavaa ja noh mä jotenki kummastuin kuinka pieni asia voi johtaa johonki toiseen pieneen asiaan.
Aijemmin mainitsenani herra A löysi mun suomi24 profiilin. Joten keskiviikko yöstä meni osa siihenkin. Olin niin saada kohtauksen että Voi ei nyt se sitte ajattelee et mä oon jotenki epätoivonen. Tosin musta tuntuu et toi on molemmin puolista. Se sano löytäneensä sen mutta ei ollu käyny kattomassa sitä koska ei halunnu mun löytävän sitä. Sitten totesin sille et kyl se ois varmaa tapahtunu ennemmi tai myöhemmi. Nyt kun mä tiedän et sil on suomi24 profiili ja Galleria profiili, mä oleetan että se on lukenu tätäkin. Vaikka mistäs sitä jos sitä ei vaikka kiinnosta. Ei siinä mitään jos haluut sanoa näihin jotain Ni rohkeesti vain. Mä en enää sillee välitä. Tykkään siitä vielki ihan yhtä paljon mutta tiedän etten ite pystyis ihan suoranaisesti ilmasee sitä muuten kuin kirjoittamalla ni olkoot.

Mulla on masennusta ja raudanpuuteanemia.
jos mua jostain rankastaan ni antaa tulla Hit me with your best shot.

Masennus on merkki muutoksesta.

Mä en todella voi hyvin. Huolestun jo itekkin. Mua ei huvita aamusin lähtee kouluun, mä kusetan mun porukoita et olin koulussa ja olen muuten vaan laista. Mä istun päivät pitkät koneella ja tuijottelen typeriä videoita youtubest.
Nyt kahtena keskiviikkona oon mennu mein lähibaariin istumaan ja pelaamaan Guitar Hero kolmosta. En siks että se ois kauheen mukavaa sillä mä en pidä kauheesti tosta räkälästä vaan siks et siellä on vetäjänä yleesä eräs Miehen alku. Mä oon kauhian ihastunu siihen ja saan paniikki kohtauksia vaan ajatellessa sitä viime kertaa. Mä en ymmärrä mun tunteita enää ollenkaan.
Mie:"Mä tulin tänne vaan koska mulla ei oo elämää."
A:"Älä kuseta sä tulit tänne vaan mun takii."
Mie: "Noh joo salee oon tälläi teini ku stalkkailee ihmisiä."
A: "älä ny ujostele Myönnä vaan ei sulla mitää muuta syytä ole ku mä."
Mie:"niin noh näin sut ikkunasta."
A:"Nonii Hah myönsit."
Mie(tärisevänä):"No enkä! En todellakaa."
A hiljeni ja katso mua kun olin todella alkanu täristä ja en saanu henkeä.
Mie:" Öö katos ku sain upeet peli kortit." ja aloin selittää niistä korteista. Mä sain paniikki kohtauksen siellä ja mikään muu ei voinu auttaa siihen ku juoma ja raitis ilma noh kävin pihalla hengittämässä ja ostamassa lasin kokista. Mä en osannu todella enää hengittää siinä ja mä tärisin ku hullu ja kaiken upeen lisäks olin punanen ku tomaatti. Mä en ymmärtäny ollenkaa omaa reaktiotani. Me juteltiin kyllä mutta se tapa muuttui aika paljon. Mä en enää ollu rento itteni vaan kauhian jännittyny ja hiukan jumissa. (Muistakaa lapset ei näin)
Oon päättäny että meen ens kerralla rohkeesti sinne ja sanon sille jotain osasto "Tälläkertaa en selittele. Osaaks käyttää vanhaa kännykkää?" ja työnnän mun kännykän sille että se laittas sen numeron siihen. Jos se tajuaa sen ni jään mut jos se kyselee jotain epämäärästä mä sanon pelaavani yhen pelin ja lähteväni himaa.

Ens perjantaina Ukin hautajaiset. Mua tavallaa harmittaa ja tavallaa ei. Ukki oli vanha sillä oli ohimossa kranaatin sirpaleita ja kaikkia hyvin epämukavia sairauksia. Mä en edes tavallaan haluais muistaa sitä millai se oli viimesen kerran ku kuulin siitä vaan sellasena ku se oli kun mä olin pieni. Ukki oli sillon tärkee. Nykyään mulla on enää Mummo tavallaan. Faijan faija on mulle aika kaukanen. Mä joskus kuulin että se löi iskää joskus. Mä en osaa oikeen hyväksyä sitä ihmistä vaikka se onkin aika samallainen jollain tasoilla ku minä. Tottakai mä oon silt periny erilaisia juttuja. Mun Mummi on kaikkein ihanin mummo jonka kukaan voi saada. Se on aika nuorekas ja noh nuori mitä se on jotai 68 tai jotai siihen suuntaan. Kaverin vanhemmat on sitä vanhempia. Mummo opetti mut neulomaan, ompelemaan ja leipomaan. Mä menin kouluun ni osasin jo kaiken. Mä olisin hyvä leipuri. Mummon kanssa me voidaan kattoa elokuvia ja pyöriä kaupungilla käydä pizzalla ja katella erilaisia vaatteita kaupoissa. Mummo ymmärtää etten mä ole kauheen tyttö ja osittain hyväksyykin sen tosin se haluais mun olevan hiukan vaan tytömpi. Mä kykenen ymmärtämään senkin. Mä olen sille mieliksi aina välillä tyttö ja välillä en jaksa.
Mulla on hyvin vähän sukulaisia jotka jaksaa mua ja ymmärtää mua. Mummo, Auli ja Jarmo. Auli on mun kummitäti Faijan sisko. Jarmo on mun hevimies serkku.

Viesti kavereille jotka on mun kanssa tekemisissä:
Mulla menee huonosti ja mä en jaksa enää nykyään mitään. siis jos teillä ei ole muuta sanomista ku valittaa asioista joihin mun mielestäni on selkee ratkasu. Älkää kiltit alkako tappelemaan asiasta mun kanssa. Huomauttakaa mulle että kaikki ei ole niin yksinkertasta ja jättäkää se siihen. Jos mä käyttäydyn oudosti se on vaan ihan normaali oire mulla. Kuuntelen kyllä jos haluutte selittää asianne mulle, mutta älkää kiltit ottako mun kärkkäitä kommentteja loukkaavina.

Kiitos ja anteeksi.

Anni (feeling like I should just die)

Aiden + kuulumisia muuten

Eilen oli Aidenin keikka. Kaiken kaikkiaan toinen Aidenin keikka jolla olen ollut ja nooh täytyy sanoa että eka oli parempi jollain kummalla tavalla. Mutta mahtavaa oli. Mä menin sinne aika skeptisellä mielellä koska niiden lämppäri Sign noh ei ole ihan mun juttu. Mä yllätyin iloisesti niiden yleisestä lavashowsta vaikkakin vieläkin olen sitämieltä että niiden laulaja näyttää ja kuulostaa 15-vuotiaalta tytöltä. Heillä oli muutama biisi jota sisällön kannalta voisin kuunnella. Keikalla lauloin mukana asian mukaisesti ja totesin olevani AINUT joka ymmärsi mitä laulaja haki sillä että "sing with me 'I'm not a failier, I'm Just misguited'(en vastaa oikeesta kirjotus muodosta ei muista ny)" Mä olin AINUT joka laulo. Kaikki siis KAIKKI muut oli hiljaa. Laulaja hymyili mulle ja yritti uudestaan. Noh kyllä se sitten alko onnistua mutta vaisusti. Ne ei taida tulla takasi. Noh mutta sitten alko sietämätön odotus puolituntiahan se vaan oli mutta kyllä se tuntu. Me hypittiin ja käytiin minnan kanssa ostamassa paidat. Puhuin ranskaa merchduden kanssa ja noh saatiin siinä pienen tappelun kautta ne paidat. Mä olen nyt auki Minnalle. mutta mutta. Aiden alotti ja mä aloin hyppiä kaikkialla ja noh heti ekassa circle pitissä kaaduin ja jengii alko lappaa päälle. Mä satutin itteeni mutta jatkoin vaan matkaa upeeta oli ja hieno keikka nyt on mustelmaa ja ruhjetta. Me päästiin sitten joskus alas sieltä keikalta ja noh mentiin narikkaan ja haettii kamat. Mä katoin ku Sign:in laulaja seisoi orvon näkösenä kun muiden bändin jäsenten ympärillä hyppi porukkaa. Me mentiin iitun kanssa hakemaan nimmarit ja kuvat sen kanssa koska noh ei senvoinu antaa olla yksin tollee. Mä olen kokenu tollasii tilanteita sen ego tais saada iiiiison kolauksen. Sen ilme oli niin ilonen ku vaan voi olla ku mä menin kysyy saanko nimmarin. Ne kuvat ei ollu taas yhtä ilosia. Me mentiin myös pyytelee nimmareit yms. muilta bändin jäseniltä ja sitten ulos. Me saatiin myös Jaken nimmarit VIHDOIN. Me odotettiin kauan et saatiin se viimenenki nimmari. Me saatiin myös kuvat Wilin kanssa. Mä olin ihan käsittämättömän sekasin sitten illalla. Me juteltiin myös jonkun randomin larppaajan näkönen jätkä (Pauli ei sano tähän mitään ei en tuntenu ennestään).

Aamulla heräsin hedariin <3 ihana fiilis ku tuntee pitkäst aikaa olleensa keikalla. Me meinataan mennä eturivii funeral for a friendin keikalla siit tulee tuskaa. viimeks meinasin kuolla tai noh pyörtyä.

Muuten menee jännästi. Mä en osaa oikeen sanoa mun fiilistä kun se muuttuu melkee minuutin välein. Nyt oon saanu nukuttua ihan jees vaikka tässä oli periodi kun en nukkunu lähes ollenkaan. Mä olen sekasin 24/7 ja mitään en sille voi.

Kill Hannah, My Passion

Olin Kattomassa Kill Hannah:ia ja me mentiin sinne nooran kanssa noin niinkun joskus 12 aikaan. Jonotettiin siis noin 7 tuntia tai jotain siin en muista ollenkaan. Me hengattiin siinä nosturin edessä Nooran kanssa ja joku random roudari tajos meille kahvia ja mä tietty menin juomaan kahvia vastahakoinen Noora perässäni. Mä Jäin juttelemaan siihen My Passionin laulaja kitaristin kanssa ja olin aivan innoissani. Me puhuttiin siinä porukassa muista bändeistä ja muusta. Karhu on kiva. Sittemmin en kehannu mennä juttelee sille enneku sitten ihan loppu vaiheessa vaikka kuinka tekikin mieli. Laurence Rene aika jännä tollai nimi vaikkakin en oo varma onks se sen oikee.. Tosin se on Britti ni en ihmettelis. Sillä on samanväriset silmät mun kanssa. Noora otti meistä kuvan ja totesin ettei paljon söpömpää kuvaa musta ja jostain henkilöstä voisi saada. iitu ja Lindakin tuli jossain vaiheessa paikalle. Keikka meni upeesti. oltiin korokkeella ja sain muutaman ihan hyvänki kuvan. Päästiin alas nin aloin samantien kamojen hakemisen jälkeen hakea paitaa. päädyin My Passionin Play dirty paitaan <3 iihana tosin se on pinkki....
"I never wear pink"
"Ou But hey that looks good on you"
Menin pyytämään nimmareita ja kuvia ihmisiltä ympäri nosturin alakertaa. Mä menin sitten myös uudelleen juttelemaan Renelle ja siitä kyseinen lainaus. Olin korkeemmalla ku leijat lentää ja nooh... kaiken näköst oon nähny mut tosi kiva keikka se oli.

Hyvät puolet.
-löysin taas yhen upeen bändin kuuneltavaks
-"tutustuin" upeisiin ihmisiin.
-sain pidettyä sydämmeni kyllyydestä hauskaa
-sain uuden paidan.

Huonot puolet
-loppu liian nopee.
-jalat on tuusannuuskana.
-ilta päätty huonosti.

päätös. Upee ilta mut shit happens.

inspiraatioita ja ...nuoria

Olen katsellut tässä veljeni ystävien tekemiä videoita Youtubesta ja pakko sanoa että Mahtavaa pojat! Mä olen kyllä siis tietoinen että parempiakin videoita on, mutta nää on niiden resulsseihin verrattuna upeita. Efface sarja.
Efface-perijät vol.1(1/3)
Efface-Perijät Vol.1(2/3)
Efface-Perijät Vol1(3/3)

Efface-Perijät Vol.2(1/3)
Efface-Perijät Vol.2(2/3)
Efface-Perijät Vol.2(3/3)

Viimeinen osa Punaiset setelit jäi mulle aika arvotukseks mutta tässä kummiskin sekin

Efface-Punaiset setelit(1/5)
Efface-Punaiset setelit(2/5)
Efface-Punaiset setelit(3/5)
Efface-Punaiset setelit(4/5)
Efface-Punaiset setelit(5/5)

Broidikin on noissa kahessa vimosessa ihan osas... tosin aika pienes mutta ei kuulema tulevaisuudes... ei hajua.

Broidista tulee tälläi nätti aasinsilta siihen et mä oon tutustunu mun broidin ikäsiin jätkiin ja mulla ei oo usein niin hauskaa ku niitten kanssa on. En tajua.
Noh mutta mikäs siinä kuhan piän näpit eros ne on liian nuoria.

Jooh ei siin mitää ens viikoks imatralle...moikkaa mummia :D noh mutta adios ensikertaan

Me turhat otukset.

Porukat kyselee aina mun kuulumisia ja siihenhän ei ole oikeeta vastausta. Jos kerrot totuuden (in my case helvetin huonosti) sitä seuraa kysymys Miksi johon ei myöskään ole oikeaa vastausta koska kysymys Miksi on yleensä erityisesti kuulumisissa mielipide kysymys ja erityisesti mun tapauksessa. Vaikeinta tässä on se että mitä tahansa sä vastaat erityisesti jos olet rehellinen toiselle osapuolelle keskustelussa syntyy miljoonakakssataakolmetuhattaneljäsataa ja yksi kysymystä lisää. Se on äärimmäisen ahdistava tunne kun tiedät että sun on joko pakko keksiä ihan helvetin hyvä selitys (jota ei ole) miksi sulla ei mene hyvin tai valehdella ihmiselle joka todennäköisesti luottaa suhun kuin perus kallioon ja johon sä luotat aivan vähintäänkin yhtä paljon. Mutta mitä sitten tehdä? Kertoisko joku kiltti ihminen miksi tämä on niin vaikeaa? Mikä helvetti on tehny meistä ihmisistä niin helvetin tyhmiä? Mä en vaan voi ymmärtää tätä. Ihmiset ei ymmärrä toisiaan.
Onko kukaan muu ajatellu kuinka paljon fiksumpia eläimet on? Katotaas vaikka oravia. Ne on luonnostaan uteliaita ja ne yrittää koko ajan oppia asioita vaan koska ne on sellasia. ja Oravat ymmärtää toisiaan jollain tasolla. Tai vaikka katotaas joutsenia. Joutsenet saattaa olla yhen kumppanin kanssa koko elämänsä (jollei se kuole ennen toista). Onko kukaa koskaan kuullu uskottomasta joutsenesta? Ihmiset ja eläimet eroaa toisistaan vaan sillä että ihminen osaa kävellä ja puhua. Osaahan eläimet kommunikoida toistensa kanssa ja papukaijanki voi opettaa puhumaan ihmisen kanssa. Ja apinat osaa halutessaan kävellä kahdella jalalla. Ainut on se että ihmiset luulee olevansa jotenki fiksumpia. Todellisuus on se että me ollaan todella turhia.
Meidän opettaja sanois tähän että "Ihmiset on tietyllä tavalla tärkeitä tuottamaan oman osansa energiaa sähkökemiallisiin reaktioihin supernovassa. Suuressa mittakaavassa me todella ollaan turhia." EI hätää must tuntuu et se ei itekkää ymmärtäny mitä puhu.

Loppu tulos. Kysymyksiin ei ole oikeaa vastausta. Me ollaan hiton tyhmiä ja sitäkin turhempia.


tähän loppuun mun turhan elämäni piristys.
Uusin escape the fate video.
Ja uudesta laulajasta sen verran että vaikka mua häikkääki se et se ei oo Ronnie(ETF:n entinen laulaja Ronnie Radke) ni se on kummiski ihan hyvä. (kaikkeen tottuu paitsi kaks metriseen jääpuikkoon perseessä ja sekin sulaa pois)

masentunut nörtti ja silmälasit.

Mä olin tässä juttelemassa kuraattorin kanssa mun elämän tilanteesta ja päädyttiin siihen että mulla ei mene hyvin. Mä sain ns. luvan lintsata jos en millään jaksa nousta tai jotain muuta. Mulla on 24/7 krooninen väsymys tila. En saa mitään oikeen aikaiseksi ja kaikki mitä yritän tehä menee melkeen sadan prosentin varmuudella pieleen. Olen väsynyt.
Sain silmälasit tossa ja noh ne on musta hyvät ja ihmiset ei oo oikeen kommentoinu niitä.

Eräs tuttuni tuli kommentoimaan minulle että matkisin hänen hiustyyliään ja että mun pitäis kuulema tehä se ees kunnolla. Anteeksi nyt vaan mutta mä en matki koska en koskaan onnistus siinä. Vittu mua ärsyttää tollanen. Kaikki on kuiteskin tehty joskus. Ei ole olemassakaan jotain sellaista kuin originaali tai uniikki.

Mä olen vaan niin väsynyt kokoajan et pieninki vittuilu oikeesti sattuu. Mä en tiedä jaksanko enää kauaa tällästä. Mä tarviin oikeesti ihan kunnolla lomaa.

Big Camp 08

Menin sitten sille leirille vaikka tuntu jo ennenku menin sinne et "ei tule mitään ei mistään"
Meinasin jo ekana iltana murhata Enkelin. Meni hermo ku se leikki sillä niin hienolla ja upeella järjestelmäkameralla. Luulee vissii olevansa jotenki kauhian hyväkin kuvaaja. Paskat se mitään osaa ja jos sielt yhtää onnistunuttakin otosta löytyy se ei tykkää siit ite ja poistaa.
Mä otin itselleni aika randomit huonekaverit. Sain sentään nukuttua. Mä menin ekana iltana nukkumaan ennen hartautta ja seuraavanakin aikasemmin ku muut.
Oon kai hiukan vanhempi ku muut. Tai silt musta tuntu. Tiiän kyllä että on siellä muutama muakin vanhempi. Tunnen kasvaneeni yli kaikesta sekoilusta. Tyhmää sinänsä.

Mua luultiin 16-vuotiaaks :D.
Tutustuin tapahtumassa poikaan nimeltä vp mä hengasin sen kanssa siinä ihan normistis juteltii ja käppäiltii ympyrää. Mä oikeestaa tykkäsin hengata sen kanssa ku ei ollu ainakaa kaikki hyppimässä siinä. Juteltii musiikista. Ei ollu mitää paineita. Onneks jiipee pisti mut hengaamaan sen kanssa. Mä voin sanoa et jätkä tulee viel hengaamaan meijän srk:ssa. tai näin ois toivo. Mä jotenkin oon tollasille hevi ihmisille sellanen apu. Mä osaan tulla toimeen kaikkien kanssa. Mä en oikeen ymmärrä itteeni. Monet sanoo et mä olen sellanen joka sopis asiakas palveliaks tai joksikin puhujaksi. Mä en oikeen tiedä et onko näin. oon aika ujo.
paha mennä sanomaan. täytyis eka kokeilla.

Tera
Mä kuulin Tera(pia)sta nelisen vuotta sitten. Suomalainen Gospel Rock bändi. Mä rakastuin siihen musiikkiin ihan saman tien. siinä reippaasti vuos sitten kun oli lujiksen 10-v synttäri pippalot Tera (terapian uusi kokoonpano.) esiintyi siellä. Mä innostuin sillo uudelleen, mutta en saanu katottuu keikkaa loppuun ja mua kyrpi suuresti kun kukaan muu ei oikeen innostunut. Nyt viikonloppuna oli Teran keikka siellä campissä. Ostin niiden levyn ja oon ihan kikseissä kuunnellu sitä kun nyt vihdoin pääsin himaan. Tera Rocks! suosittelen tsekkaamaan jostain esim. www.tera.name sivuilta.

Eipä sen enenpää köhä jatkuu ja vituttus vaan pahenee.

Kipeenä on tylsää

Mä oon ollu nytte lauantaista asti kipeenä ja oon tullu tulokseen että mähän muuten varmaan meen huomenna kouluun. EN JAKSA ENÄÄ. Mun broidi on sietämätön kakara ja ykski päivä sisällä istumista ni tuun hulluks. Mä jouduin peruu hammaslääkärinkin se ois ollu viimenen ja sit ois tartennu mennä vaan vuoden pääst tarkastukseen. Se siirty kuukaudella.
Perjantain alkais leiri. Big Camp 08 oon käyny siel joka vuos tähän mennes. Nyt ei vaan jotenki huvittas mennä. Joku tuntuu niin väärältä. En tajua.
Se kuinka monta leffaa oon kattonu broidin kanssa on hyvin suhteessa siihen mun nenäliinojen määrään. Mä oon ihan terve kyllä. Oon päättäny niin.
En aijo odottaa enempää jos ne sit koululta lähettää mut takas himaan ni sit tuun mut vaan jos ne todella käskee mun tulla takasi.
Tajusin et voin kuunnella radio Rockia mun koneella. Olen kuunnellu aika paljon sitä tässä tänään. Kotona istuessa oppii vaikka mitä. Mukavinta on se että löytää välillä kivoja bändejä. (jotka tosin ei oo kaikille niin uusia ku mulle.) 100 rockinlegendaa on ihan mun lemppari juttuja koko kanavassa. Joskus sielt tulee niin uskomattomia tarinoita.

surkea runopätkä osa miljardi ja yksi.

Jos veisit multa kirjoittamisen taidon, selviäisin ilman sitä.
Jos veisit multa näön, selviäisin ilman sitä.
Jos veisit multa puhe kyvyn, selviäisin ilman sitä.
Mutta ilman musiikkia, olisin mitä?
En mitään
Kuin purjevene ilman tuulta.
Kuin kamera ilman filmiä.
Kuin lasi ilman pohjaa.
Musiikki tekee mut.
Musiikki antaa mulle voimaa.
Musiikki auttaa mua elämään.
Musiikki on osa mua, samoin kun kädet.
samoin kuin näkö.
samoin kuin puhe kyky.
samoin kuin sydän.

Elämäni pähkinän kuoressa...(lyhyt versio)

Mä synnyin eräänäkin talvisena aamuna savonlinnassa. Äiti kulta aina kertoilee mulle kuinka ne oli joutuny lähtee sairaalaan monta tuntii aikasemmi, koska olin kuulema kauhian kiireinen aluksi, mutta sitten olinkin päättänyt ottaa sittenkin tauon siihen väliin ja vasta monta tuntia myöhemmin syntyä. Alku ei vaikuttanu siis lupaavalta. Mä väitän et mulla vaan loppu voimat.
Päiväkodissa olin kauhean kiltti ja sulonen lapsi. Paitsi että olin ihan kuin kaikki muutkin pojat. Mulla oli jo siinä vaiheessa hyvin mielenkiintoinen näkemys mun seksuaalisuudesta. Monet kerrat tulin äitille itkemään kun isommat pojat oli sanonu et mä en oo poika. Tiedän kyllä että käytin sillon ihan samalla tavalla tyttöjen vaatteita kun muut tytöt mutta en mä osannu enkä vieläkään osaa olla vaan tyttö. Hiukan twisted siis.
Koulussa mua alettiin kiusata. Aluks se oli harmitonta läppää tai näin mä luulen. sittemmin mä aloin loukkaantua siitä. Olin pienessä kylä koulussa kunnes ennen kolmannen luokan alkua se lopetettiin. Siirryin Louhen kouluun jossa kaikki paska vaan paheni ja olinkin siellä vain 4luokan syys lukukauteen asti. Me muutettiin espooseen ja menin vieläkin isompaan kouluun. Ajattelin et tästä alkaa uus elämä ja alku näyttikin melkeen liian hyvältä.
Sitten eräänäkin kauniina päivänä joku saakelin idiootti alkoi levittää musta ties millasia huhuja. Loppu tulos oli se että mä jouduin käymään psykologilla kaks vuotta. En oo täysin toipunut masennuksestani mutta en oo ihan niin pohjalla kun sillon. Olin yks suomen nuorimmista masennus potilaista. Mulla oli diaknoosin mukaan syvä depressio tila jo siinä vaiheessa kun tulin espooseen.
Mä olin siihen aikaan anorektinen ja pieni tyttö. (Nykyisin kaikki on toisin.) Mulle sanottiin vielä että olisin ylipainonen. (145/25 ei oo ylipainonen herran jumala Mihin tää maailma on menossa?) Mä olin siinä vaiheessa siis pieni masentunut otus jolla oli muutama kaveri mutta noh parvekkeelta hyppääminen kuulosti paljon paremmalta kuin eläminen. En lopulta hypännyt. siitä pääsen kiittämään ystävääni. Maailma oli synkkä paikka.
Ylä aste ja uusi koulu jälleen. Uudet kuviot. Aluks en tuntenu oikein ketään mut sitten lyöttäydyin sellaseen koulun kovis porukkaan. (ei ollu fiksua) Mä tutustuin siellä kyllä muutamaan ihan hyväänkin ihmiseen mut noh. Päätin irrottautua erään tutun perässä siitä porukasta ja onnistuinkin siinä. Sain paljon uusia kavereita ja tutustuin porukkaan. ensimmäisiä itseluotuja sosiaalisia kontaktejani olivat july, irru, niksu ja annika. joista näen yhä suurinta osaa. Elämä ei olisi kokonaista ilman ongelmia sanoin joku viisas jossain joskus niin ei myöskään mun elämä. Mua alettiin kiusata sielläkin ja asiaa ei parantanut se että kun menin ennen kaikkia muita riparille sinne sattui osumaan juuri tämän entisen porukkani "pomo" ja muutama tuttu sieltä. "pomo" oli mulle suhteellisen vihanen ja noh .... mun ripari meni vituiks mutta, siellä "mä tulin uskoon" tai sitä kautta päädyin srk:n juttuihin. ylä aste meni muuten ihan jees.
Musta tuli srk-nuori. Aloin isoseksi ja luja kallio kahvilan vakio asiakkaaksi. Siellä mua ei kiusattu eikä siellä ollut ongelmia... (OLLUT) Tutustuin sitten isosena erääseen tyttöön kutsutaan sitä ny vaikka Junamiksi. Meistä tuli parhaita ystäviä. Mä rakastin sitä tyttöä. Junamista tuli mulle niinkin tärkeeks et me oltiin lähes aina samaan aikaan kipeenä. (Yli Empaattisuus...ekat oireet)
Junamin kautta tutustuin muutamaan tyyppiin joihin kuuluu muummuassa Oksa, Dini, S ja Ninnu. Meillä ainakin tietääkseni oli kivaa.
S oli jätkä joka loppuen lopuksi hajotti mut ihan täysin. Mutta nykyään oon antanu sille anteeks ja noh mä pidän sitä ystävänä. S:än kanssa elämä oli jännää.
Pakko sanoa että tolla aikakaudella mulla oli hauskaa ja maailma oli valoisampi.
Samaan aikaan kehitin itselleni tyylin ja rakastuin täysin Rock musiikkiin erityisesti Heavyyn. Kummaa että samaan aikaan kun aloin hengata srk:ssa nin aloin ihan kunnolla kuunnella heavya ja rockkia muutenkin. Vaikkakin ei se ollut mikään uusi ilmiö.
Junami ei enää olen mun ystävä. Hän sanoi että ei halua tuntea mua. Mulle jäi siitä ikuinen jälki. Otettiin nimittäin tatuoinnit yhdessä.
ns. Junami aikakautena tapahtui paljon muutakin kuin S ns.rakkaus asioissa.
tähän väliin kuuluu mainita Enkeli. (pimeyden enkeli mielumminkin mutta noh) Eräs tyttönen johon tutustuin ylä asteella ollessani. Hän on vain pahan ilman lintu joskus kaduttaa että tutustuin häneen mutta nooh... eipä sille kai voi mitään.
Enkelistä päädytäänkin tähän henkilöön josta aikaisemman merkintäni runo kertoo. Make. Poika jonka kuva pitäs löytyy sanakirjasta petturin kohalta. Mä voin sanoo et vihaan sitä Mutta ei mulla ole oikeutta sanoa mitään pahaa siitä. Omaa tyhmyyttäni mä siihen leikkiin ryhdyin.
Sitten hypätään tähän nykyisyyteen. Mulla on paljon kavereita. Mulla on pari ystävää. Mulla on vieläkin enemmän tuttuja ja Kaikki on ihan hyvin. Mä en jaksa valittaa tästä lähi ajoista koska kaikki on ihan tosissaan ihan jees. Mulla on vaan yks juttu ja se on se et koulu menee vituiks. Oon Kipee siis tänään. Ja kouluun mä haluisin ihan tosissaan mut jos on kuumetta ei saa mennä. Opettaja laittas mut takas himaan.
Opiskelen Metalli artesaaniksi.
mun unelma ois lähteä matkustamaan ilman päämäärää.

Vanha runopätkä.

I don't wanna feel like this. I wanna be your friend but I love you and I'll rather die then be just a friend. We've known only a little period of time in this eternity but its just enough to fall in to your eyes. those hypnotic eyes. once you looked at me like you actually would like me. I hope it wasn't just a look you have. I hope those eyes won't lie to me.
My friends try to talk some sense in to me but I can't listen to them when my heart is screaming so loud. There is no sense in love. you have apart of my heart its yours but I stil have to think about so many things. I would be dead without my friends. but thats what I'm gonna be without you.

(henkilö ajoi rekalla mun sydämmen yli, jauhoi sen liha myllyssä ja syötti mulle takaisin et jooh ois pitäny kuunnella kavereitten järki puhetta nooh kokemus sekin)

Tällänen tänne.

Mitäs tähän kirjottelisinkaan.
Sain tän idean (pöllin tän idean) eräältä ystäväiseltäni.
Mä kirjottelen tänne välillä ihan vakavaa päiväkirjaa ja välillä runoja ja välillä tarinoitakin. joten valmistautukaa siihen henkisesti.
Lyhyeksi jäi tämä tänään mutta antaapa olla.