Elämäni pähkinän kuoressa...(lyhyt versio)

Mä synnyin eräänäkin talvisena aamuna savonlinnassa. Äiti kulta aina kertoilee mulle kuinka ne oli joutuny lähtee sairaalaan monta tuntii aikasemmi, koska olin kuulema kauhian kiireinen aluksi, mutta sitten olinkin päättänyt ottaa sittenkin tauon siihen väliin ja vasta monta tuntia myöhemmin syntyä. Alku ei vaikuttanu siis lupaavalta. Mä väitän et mulla vaan loppu voimat.
Päiväkodissa olin kauhean kiltti ja sulonen lapsi. Paitsi että olin ihan kuin kaikki muutkin pojat. Mulla oli jo siinä vaiheessa hyvin mielenkiintoinen näkemys mun seksuaalisuudesta. Monet kerrat tulin äitille itkemään kun isommat pojat oli sanonu et mä en oo poika. Tiedän kyllä että käytin sillon ihan samalla tavalla tyttöjen vaatteita kun muut tytöt mutta en mä osannu enkä vieläkään osaa olla vaan tyttö. Hiukan twisted siis.
Koulussa mua alettiin kiusata. Aluks se oli harmitonta läppää tai näin mä luulen. sittemmin mä aloin loukkaantua siitä. Olin pienessä kylä koulussa kunnes ennen kolmannen luokan alkua se lopetettiin. Siirryin Louhen kouluun jossa kaikki paska vaan paheni ja olinkin siellä vain 4luokan syys lukukauteen asti. Me muutettiin espooseen ja menin vieläkin isompaan kouluun. Ajattelin et tästä alkaa uus elämä ja alku näyttikin melkeen liian hyvältä.
Sitten eräänäkin kauniina päivänä joku saakelin idiootti alkoi levittää musta ties millasia huhuja. Loppu tulos oli se että mä jouduin käymään psykologilla kaks vuotta. En oo täysin toipunut masennuksestani mutta en oo ihan niin pohjalla kun sillon. Olin yks suomen nuorimmista masennus potilaista. Mulla oli diaknoosin mukaan syvä depressio tila jo siinä vaiheessa kun tulin espooseen.
Mä olin siihen aikaan anorektinen ja pieni tyttö. (Nykyisin kaikki on toisin.) Mulle sanottiin vielä että olisin ylipainonen. (145/25 ei oo ylipainonen herran jumala Mihin tää maailma on menossa?) Mä olin siinä vaiheessa siis pieni masentunut otus jolla oli muutama kaveri mutta noh parvekkeelta hyppääminen kuulosti paljon paremmalta kuin eläminen. En lopulta hypännyt. siitä pääsen kiittämään ystävääni. Maailma oli synkkä paikka.
Ylä aste ja uusi koulu jälleen. Uudet kuviot. Aluks en tuntenu oikein ketään mut sitten lyöttäydyin sellaseen koulun kovis porukkaan. (ei ollu fiksua) Mä tutustuin siellä kyllä muutamaan ihan hyväänkin ihmiseen mut noh. Päätin irrottautua erään tutun perässä siitä porukasta ja onnistuinkin siinä. Sain paljon uusia kavereita ja tutustuin porukkaan. ensimmäisiä itseluotuja sosiaalisia kontaktejani olivat july, irru, niksu ja annika. joista näen yhä suurinta osaa. Elämä ei olisi kokonaista ilman ongelmia sanoin joku viisas jossain joskus niin ei myöskään mun elämä. Mua alettiin kiusata sielläkin ja asiaa ei parantanut se että kun menin ennen kaikkia muita riparille sinne sattui osumaan juuri tämän entisen porukkani "pomo" ja muutama tuttu sieltä. "pomo" oli mulle suhteellisen vihanen ja noh .... mun ripari meni vituiks mutta, siellä "mä tulin uskoon" tai sitä kautta päädyin srk:n juttuihin. ylä aste meni muuten ihan jees.
Musta tuli srk-nuori. Aloin isoseksi ja luja kallio kahvilan vakio asiakkaaksi. Siellä mua ei kiusattu eikä siellä ollut ongelmia... (OLLUT) Tutustuin sitten isosena erääseen tyttöön kutsutaan sitä ny vaikka Junamiksi. Meistä tuli parhaita ystäviä. Mä rakastin sitä tyttöä. Junamista tuli mulle niinkin tärkeeks et me oltiin lähes aina samaan aikaan kipeenä. (Yli Empaattisuus...ekat oireet)
Junamin kautta tutustuin muutamaan tyyppiin joihin kuuluu muummuassa Oksa, Dini, S ja Ninnu. Meillä ainakin tietääkseni oli kivaa.
S oli jätkä joka loppuen lopuksi hajotti mut ihan täysin. Mutta nykyään oon antanu sille anteeks ja noh mä pidän sitä ystävänä. S:än kanssa elämä oli jännää.
Pakko sanoa että tolla aikakaudella mulla oli hauskaa ja maailma oli valoisampi.
Samaan aikaan kehitin itselleni tyylin ja rakastuin täysin Rock musiikkiin erityisesti Heavyyn. Kummaa että samaan aikaan kun aloin hengata srk:ssa nin aloin ihan kunnolla kuunnella heavya ja rockkia muutenkin. Vaikkakin ei se ollut mikään uusi ilmiö.
Junami ei enää olen mun ystävä. Hän sanoi että ei halua tuntea mua. Mulle jäi siitä ikuinen jälki. Otettiin nimittäin tatuoinnit yhdessä.
ns. Junami aikakautena tapahtui paljon muutakin kuin S ns.rakkaus asioissa.
tähän väliin kuuluu mainita Enkeli. (pimeyden enkeli mielumminkin mutta noh) Eräs tyttönen johon tutustuin ylä asteella ollessani. Hän on vain pahan ilman lintu joskus kaduttaa että tutustuin häneen mutta nooh... eipä sille kai voi mitään.
Enkelistä päädytäänkin tähän henkilöön josta aikaisemman merkintäni runo kertoo. Make. Poika jonka kuva pitäs löytyy sanakirjasta petturin kohalta. Mä voin sanoo et vihaan sitä Mutta ei mulla ole oikeutta sanoa mitään pahaa siitä. Omaa tyhmyyttäni mä siihen leikkiin ryhdyin.
Sitten hypätään tähän nykyisyyteen. Mulla on paljon kavereita. Mulla on pari ystävää. Mulla on vieläkin enemmän tuttuja ja Kaikki on ihan hyvin. Mä en jaksa valittaa tästä lähi ajoista koska kaikki on ihan tosissaan ihan jees. Mulla on vaan yks juttu ja se on se et koulu menee vituiks. Oon Kipee siis tänään. Ja kouluun mä haluisin ihan tosissaan mut jos on kuumetta ei saa mennä. Opettaja laittas mut takas himaan.
Opiskelen Metalli artesaaniksi.
mun unelma ois lähteä matkustamaan ilman päämäärää.