Noh mä taas jälleen löydän itteni elämäni normaalista sävelestä eli heartbroken... Noh ei kai tämä mitään itteppähän ihastun ihmisiin joista mä tiedän et ne on no good(ainakaan mulle) Paska nakki ja silleen. On mun elämä muutenkin pettymyksiä täynnä niinko sillee yleisel tasollakin mutta sydämen asiois mä olen ihan toivoton. Muuten elämä kulkee aika hyvin rattaillaan mut toi aspekti mun elämäs kusee aina.
Ei voi mitään paska nakki mutta jotai hyvääki täst tulee (tai hyvää ja hyvää) Luovuutta ja uusia runoja/lyriikoita/ajatuksia.
Tässä siis uusin
Masokismin pahin muoto.
Rakastan olla lähelläsi, mutta se sattuu. Rakastan kuulla ääntäsi, mutta se on kuin joku puhkoisi tärykalvoni. Rakastan tuntea kosketuksesi, mutta se on kuin tuhannet neulat ihollani. Tuntuu kuin pettäisin sinua, kun katson muita. Tuntuu kuin sydämmeni revittäisi irti, kun näen sinun halaavan toista. Naurusi seurassani on lääke, mutta sekin maistuu katkeralle. En ole sinun, mutta silti tuntuu kuin kenelläkään muulla ei olisi oikeutta minua pitää. Et ole minun, mutta silti tahtoisin sinut vapauttaa. Katseesi sattuu, kuin olisit lyönyt minua kasvoihin, ja lohduttaa, kuin lämmin sänky väsynyttä kulkijaa. Minä pidän tunteesta jonka saat aikaan, Minä rakastan sitä, mutta silti se tappaa minua hitaasti sisältäpäin.
Tämä on masokismin pahin muoto.
-Frozen
ps. Niin tosiaan. Oma vikanihan tämä fiilis on. Ei tarvitse sääliä tai voivotella. Eikä tätä voi korjata kukaan muu ku mie. Joten antakee olla.
1 kommentti:
Mulla on ihan sama juttu. Sekaisin oon ollut viimeiset pari viikkoa. Huomenna koulun psykologille klo 8 tuon takia. ;)
Lähetä kommentti