Minä tunnen olevani täydellinen Minä.

Tuon Nuotan kampanjan vuoksi olen alkanut miettimään asioita hieman eritavoin. Mulla on pitkä historia Seurakunnan kanssa ja tiedän aika pitkälti mistä puhun. Olen myös aina tiennyt olevani bi-seksuaali.

Pienenä kävin pyhäkerhossa jossa meille opetettiin että jumala loi aatamin ja eevan, mä olin aika rakastunut meidän ohjaajaan. Se oli iso nainen muistaakseni sen nimi oli Tuula tai joku tämmönen. En tosin tienny oikeen mitä se tarkoitti... Ei sen ikäsenä vielä tajua. Ala-asteella mä lakkasin käymästä seurakunnan jutuissa ja vihasin joulu kirkkoa ja kevät kirkkoa ja vaikka mitä näitä tämmösiä. Mulla oli mun eka poikaystävä tai joku tollanen kun olin kolmannella ja sekin loppa aika lyhyeen ku muutettii espooseen. Johon mun muistini näissä asioissa päättyy.

Muistan kyllä sen kui paljon mä nautin siitä hiljaisuudesta kun meillä oli joku aamunavaus. Kukaan ei hiiskahtanukaan kun joku seurakunnan pappi tai nuorisotyön ohjaaja kävi pitämässä aamunavausta. Tais olla yks ainoita tilanteita jossa mua ei dissannu kukaan.
Ei mua ala-asteella kiusattu sentään sen vuoksi et oisin homoseksuaali joka sinänsä ihan loistava asia. Oli mulla sillonkin varmaan muutamia ihastuksia tyttöihin mutta menin aika paljon muiden tyttöjen mukana ja puhuin vaan pojista.

Ylä-asteella kävin riparin muita ennen, samaan aikaan ihanan ystäväni kanssa. Olin aika pahasti ihastunu tähän kyseiseen ystävään tyttö hänkin. Ei tosin menty samalle riparille. ystäväni muuttui Wiccalaiseksi ja minä menin seurakuntaan. Tunsin löytäneeni paikkani, kiitos erään papin ja erään nuorisotyönohjaajan jotka pyys mua mukaan srk:n toimintaan. Luulin et mut hyväksyttiin täysin ja luotin sellaseen fiilikseen et jengi hyväksy mun olemassa olon kun ne ei suoraan mua dissannu ja kiusannu.

Näin siinä se oli Mun polku seurakuntaan. Tosin se polku jota kävelin sen ... joku 6 tai 7 vuotta Loppu tossa saman nuorisotyöohjaajan käsissä. Kyseinen henkilö oli todella törkeesti aijemmin kertonu toiselle nuorelle ettei hyväksy homoseksuaaleja ollenkaan. Kun sain ton kuulla mä aloin etsimään epäkohtia omassa uskossa. Viimesellä riparilla jossa olin isosena mä totesin kesken riparin etten oikeestaa voi uskoa tähän paskaan. Jos jeesus sanoo raamatussa rakastakaa kaikkia, toisianne ja vihamiehiänne, niin minkä ihmeen takia seurakuntalaiset ei voi hyväksyä kaikkia seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.

Eikö Jeesus sanonut raamatussa "Rakasta Herraa, sinun jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja lähimmäistä niinkuin itseäsi."
Jos asia on näin Miksi te haluatte vihata meitä Lähimmäisiänne koska me ollaa Homoja tai lesboja tai bi seksuaaleja tai trans ihmisiä tai sadomasokisteja tai vaikka mitä muuta.
Me ei katota kaikkia ihmisiä sillä silmällä, Me ei olla millään tasolla kiinnostuneita eläimiin sekaantumisesta, Me ei sekaannuta lapsiin ja me ei todellakaan murhata ketään. Meitä ei olla pakotettu Mihinkään seksuaaliseen toimintaan missään vaiheessa ja me ei muututa pyhästä hengestä.

Minä olen bi-seksuaali sadomasokisti nykyään satanisti entinen uskovainen ja tunnen olevani täydellinen Minä. Mikä sä olet?

-Frozen

Sydänsuruja.com/aimitenniinaina

Noh mä taas jälleen löydän itteni elämäni normaalista sävelestä eli heartbroken... Noh ei kai tämä mitään itteppähän ihastun ihmisiin joista mä tiedän et ne on no good(ainakaan mulle) Paska nakki ja silleen. On mun elämä muutenkin pettymyksiä täynnä niinko sillee yleisel tasollakin mutta sydämen asiois mä olen ihan toivoton. Muuten elämä kulkee aika hyvin rattaillaan mut toi aspekti mun elämäs kusee aina.
Ei voi mitään paska nakki mutta jotai hyvääki täst tulee (tai hyvää ja hyvää) Luovuutta ja uusia runoja/lyriikoita/ajatuksia.
Tässä siis uusin

Masokismin pahin muoto.

Rakastan olla lähelläsi, mutta se sattuu. Rakastan kuulla ääntäsi, mutta se on kuin joku puhkoisi tärykalvoni. Rakastan tuntea kosketuksesi, mutta se on kuin tuhannet neulat ihollani. Tuntuu kuin pettäisin sinua, kun katson muita. Tuntuu kuin sydämmeni revittäisi irti, kun näen sinun halaavan toista. Naurusi seurassani on lääke, mutta sekin maistuu katkeralle. En ole sinun, mutta silti tuntuu kuin kenelläkään muulla ei olisi oikeutta minua pitää. Et ole minun, mutta silti tahtoisin sinut vapauttaa. Katseesi sattuu, kuin olisit lyönyt minua kasvoihin, ja lohduttaa, kuin lämmin sänky väsynyttä kulkijaa. Minä pidän tunteesta jonka saat aikaan, Minä rakastan sitä, mutta silti se tappaa minua hitaasti sisältäpäin.
Tämä on masokismin pahin muoto.

-Frozen

ps. Niin tosiaan. Oma vikanihan tämä fiilis on. Ei tarvitse sääliä tai voivotella. Eikä tätä voi korjata kukaan muu ku mie. Joten antakee olla.