Ystävän päivä lähenee ja ajattelin että pakkohan tätä blogia on päivitellä joskus nin teen tälläsen sarjan ko 14 päivää ystävänpäivään. Katson 14 leffaa.
Keith (2008)
http://www.imdb.com/title/tt0435679/
Leffa kertoo psykologisesti hiukan ilkeästi tarinan koulun suositusta tyttösestä ja pojasta joka ei voi kovinkaan hyvin. Elokuvaa ei pysty avaamaan kovinkaan paljoa spoilaamatta koko leffaa. Mä pidin jonkun verran elokuvasta kaikkine outouksineen. Ongelma on se että tämä leffa on aivan samallainen kun kaikki muutkin teinileffat sarjaa A walk to remember hyvin pienine eroineen.
Annan tälle <3<3
maanantai 31. tammikuuta 2011
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Some risks are worth taking...
Aina kun tapaa toisen ihmisen siinä on riski, että se ei pidä susta. Itse tapaamisen jälkeen mä jään päässäni käymään läpi tilannetta monia monia kertoja ja mitä tärkeämpi ja mitä enemmän itestäni annan sitä enemmän mä jään miettimään mitä ois voinu tehä toisin. Tässä ikävintä on juurikin se, että mitä kaikkea mä olisin voinu tehä toisin. Kyseessä on se "Ois voinu" fiilis joka nakertaa mielessä mun tapauksessa aina.
Viimesin tapaus joka jäi nakertamaan oli sunnuntaina. Tapasin ihmisen jonka siis tunsin ennalta. Vaikka me oltiin monet kerrat törmäilty ennenkin mä jännitin aivan järjettömän paljon (tosi typerää I know.) Kaikki meni hienosti, en onnistunu nolaamaan itteeni niinku yleensä jollai typerällä kompastumisella tai muulla tollasella. Siltä musta ainakin tuntui. Mut sitten lopussa käveltii katsomaan aikataulua ja siis suunnattiin kotiin nin kaikki menikin jotenkin omituisen... noh hölmösti.
Jos voisin tehdä sen viimesen pienenhetken uudelleen se menis suurinpiirtein mun puolelta näin.
"Noh Oli tosi mukavaa Kiitos hirveesti. Nähään keskiviikkona sitten" *Halaus* "Ainiin jos joskus taas haluat kömpiä ulos sieltä kämpästä heitä viestillä moi moi." Kävelee pää pystyssä pois...
Se miten se oikeesti meni Oli aika kaukana tosta... Kävelin pois kiroillen kun rekkamies ja kun olin poissa mahdolliselta näköetäisyydeltä potkaisin pylvästä suht kovaa ja nyt mua sattuu varpaisiin. Voisimpa edes tuon korjata..
Tosin tuskin siitä apua olisi. Kuka ties olis ollu parempi nolata ittensä ja hävetä silmät päästä ja jumiutua taas kuukaudeksi huoneeseen sikiö asentoon niinkuin viime kerralla kun tapasin ihastukseni kahden... mutta nakertaa silti.
Ois voinu olla fiksumpi, ois voinu olla paremmin pukeutunu, ois voinu kysellä enemmän, ois voinu sanoa jotai fiksumpaa, Ois voinu vaan olla hiljaa... Tai sitten ois voinu olla vaan joku muu...Masentavaa... Tosin... I'd rather be me and die then live and be someone I'm not...
-Perhonen ja kipiät varpaat.
ps. Tyyppi jonka näin sunnuntaina mulla oli kivaa ja mä pidän susta tosi TOSI paljon... Ei tartte reagoida mitenkään olen ihan ok frendinä. Mä vaan tässä turhanpäiväsyyksii jossittelen.
Damn... I'm totally becoming a girl here guys...
(tää on siis kirjotettu maanantaina 3.1 2011 tää on nähtävästi olevinaa ulkomailla...)
Viimesin tapaus joka jäi nakertamaan oli sunnuntaina. Tapasin ihmisen jonka siis tunsin ennalta. Vaikka me oltiin monet kerrat törmäilty ennenkin mä jännitin aivan järjettömän paljon (tosi typerää I know.) Kaikki meni hienosti, en onnistunu nolaamaan itteeni niinku yleensä jollai typerällä kompastumisella tai muulla tollasella. Siltä musta ainakin tuntui. Mut sitten lopussa käveltii katsomaan aikataulua ja siis suunnattiin kotiin nin kaikki menikin jotenkin omituisen... noh hölmösti.
Jos voisin tehdä sen viimesen pienenhetken uudelleen se menis suurinpiirtein mun puolelta näin.
"Noh Oli tosi mukavaa Kiitos hirveesti. Nähään keskiviikkona sitten" *Halaus* "Ainiin jos joskus taas haluat kömpiä ulos sieltä kämpästä heitä viestillä moi moi." Kävelee pää pystyssä pois...
Se miten se oikeesti meni Oli aika kaukana tosta... Kävelin pois kiroillen kun rekkamies ja kun olin poissa mahdolliselta näköetäisyydeltä potkaisin pylvästä suht kovaa ja nyt mua sattuu varpaisiin. Voisimpa edes tuon korjata..
Tosin tuskin siitä apua olisi. Kuka ties olis ollu parempi nolata ittensä ja hävetä silmät päästä ja jumiutua taas kuukaudeksi huoneeseen sikiö asentoon niinkuin viime kerralla kun tapasin ihastukseni kahden... mutta nakertaa silti.
Ois voinu olla fiksumpi, ois voinu olla paremmin pukeutunu, ois voinu kysellä enemmän, ois voinu sanoa jotai fiksumpaa, Ois voinu vaan olla hiljaa... Tai sitten ois voinu olla vaan joku muu...Masentavaa... Tosin... I'd rather be me and die then live and be someone I'm not...
-Perhonen ja kipiät varpaat.
ps. Tyyppi jonka näin sunnuntaina mulla oli kivaa ja mä pidän susta tosi TOSI paljon... Ei tartte reagoida mitenkään olen ihan ok frendinä. Mä vaan tässä turhanpäiväsyyksii jossittelen.
Damn... I'm totally becoming a girl here guys...
(tää on siis kirjotettu maanantaina 3.1 2011 tää on nähtävästi olevinaa ulkomailla...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)